Maija Vilkkumaa

Sun silmiä aristaa
hän tupakkaansa karistaa
sä tiedät miten tässä vielä käy
hän sun tarinaasi imee kokoajan ahnaammin
kun sun maailma on pimeä niillä paremmin
sä siksi vuodatat sun huolet
hän hiljaa hymyilee
ja kun kyyneliäs nuolet
...hän haukottelee
Ja lausuu:
"niinhän se on,
kaamean onneton
on se joka ei saa rakastumaan
itseensä ei ainuttakaan
voi sua onneton,
noinko vaikeeta se on
kummaa miten et saa rakastumaan
itseesi et ainuttakaan
yhtään
ketään
miten säääälittävääää"
Sun silmiä aristaa
hän tupakkaansa karistaa
sä tiedät miten tässä vielä käy
hän kiusaa sua ja vainoo ivapuheillaan
hän on silti ainoo joka saa sut hikoomaan
hän viipyy vielä pitkään,
sä toivot pidempään
miten silloin häpesitkään
Kun ensi kerran hän lausui:
"niinhän se on,
kaamean onneton
on se joka ei saa rakastumaan
itseensä ei ainuttakaan
voi sua onneton,
noinko vaikeeta se on
kummaa miten et saa rakastumaan
itseesi et ainuttakaan
yhtään
ketään
miten säääälittävääää"

...ja kun hän on muualla
kun hän on pois
sinut pelko ja turtumus täyttää
jos toiveet ois totta ne
ne kauniita ois
nyt ne kaikki sun virheesi näyttää
"niinhän se on,
kaamean onneton
on se joka ei saa rakastumaan
itseensä ei ainuttakaan
voi sua onneton,
noinko vaikeeta se on
kummaa miten et saa rakastumaan
itseesi et ainuttakaan
yhtään
ketään
miten säääälittävääää
yhtään
ketään
miten säääälittävääää"